Suomessa puhutaan paljon vapauksista. Ihmisillä pitää olla vapaus päättää asioistaan. Vapaus on tärkeä arvo.

Vapauspuheet vain usein loppuvat perheiden kohdalla. Nuorten epävarmuus toimeentulosta kahlitsee syntyvyyttä. Perhevapaauudistus uhkaa kutistaa toimeentuloa entisestään. Esitetyt perhevapaamallit, esim. 6+6+6, ovat selkeä esimerkki pyrkimyksistä puuttua perhe-elämään. Toteutuessaan mallien aikarajat hankaloittaisivat myös lapsen imettämistä puolta vuotta pidempään. Kotihoidontuen osuutta lyhentäessään mallit veisivät lapset jo kaksivuotiaina pois kotoa, varhaiskasvatuksen usein ruuhkaisiin palveluihin.

Perhevapaauudistuksella pyritään saamaan isät entistä useammin ja pitempään jäämään kotiin lasta hoitamaan. Perheissä kuitenkin yleensä osataan laskea, kumman vanhemman kotiin jäännin perheen talous paremmin kestää. Äitien pitempään kotona olemiseen voidaan parhaiten puuttua palkkatasa-arvon tavoittelulla. Kun naisen euro on miehen euron suuruinen, on perheen talouden kannalta yhdentekevää kumpi vanhemmista lapsia kotona hoitaa. Yksinhuoltajaäidille naisen euro on vielä tärkeämpi.

Äitejä syyllistetään käyttämistään perhevapaista työllisyysasteen vuoksi. KD:n kansanedustaja Peter Östman on kertonut oman kotipaikkakuntansa, Luodon, tilanteesta. Luodossa työllisyysaste on 82,5 ja työttömyysaste 2,2 eli työllisyystilanne on parempi kuin muualla Suomessa. Työllisyyden hyvää kehittymistä ei Luodossa estä lainkaan se, että kotona lapsia hoitavia on 6-7 %.

Mihin unohtuvat perhevapaasta keskusteltaessa vapauspuheet ja yhteiskunnan säätelyn vähentäminen? Kyse on perheiden asiantuntemuksesta asioissaan ja itsemääräämisoikeudesta. Perhevapaauudistuksesta ei saa tehdä perheille työttömien aktiivimallin veroista kiusaa.